Jyrki J. Kasvi on kertonut omia näkemyksiään sähköisestä äänestämisestä Vihreässä blogissa ja myös Tietokone-lehden viikkokatsauksessa (17 minuutin kohdalta eteenpäin). Niissä ei ilmene mitään mullistavaa. Jyrki uskoo kovasti että kunnallisvaalien kokeilun jälkeen järjestelmää korjataan.
Toivottavasti hän on oikeassa ja keskustelu käynnistyy tämän kokeilun myötä. Itse pahoin pelkään että keskustelua syntyy vasta, jos kokeilussa syntyy suuria näkyviä ongelmia. Luultavasti sekin keskustelu käydään vain näiden ongelmien välttämiseksi, ei järjestelmän kehittämiseksi.

Herra Stubb on nettiäänestyksen kannalla

HS:n tarina ei taaskaan kerro miten äänestys toteutettaisiin, mutta ainakin keskustelua se on saanut aikaan.
Ensin mainitussa artikkelissa Arto Jääskeläisen antamat kommentit äänestyssalaisuuden ja vapauden puolesta vahvistavat käsitystäni siitä ettei kellään ole näytä olevan hajuakaan miten äänestys olisi syytä toteuttaa.
No ehkä kuitenkin ainakin minulla on. Sääli, että keskustelu jauhaa edelleen sivuraiteilla. Ideoiden sijasta pyöritetään eipäs-juupas-keskustelua.

Effi ei ole aivan oikeassa

Effin ja oikeusministeriön riita on aiheellinen. Äänestysjärjestelmästä pitää asiantuntijoiden saada tietoa liikesalaisuuksista riippumatta! Ainakin jos koko järjestelmässä ei käytetä mitään erityisiä järjestelyjä äänestäjän jäljityksen estoon ja äänen seurantaan. Edelliset eivät ole toisiaan pois sulkevia toimia; äänestäjä voi seurata ääntään äänestyssalaisuuden vaarantumatta. Vain tämä äänestäjälle tarjottava äänen täydellinen seuranta mahdollisuus mahdollistaa suljetun koodin käytön. Tässä kohdin Effin lausunto on hieman puutteellinen. Muuten he ovat oikealla asialla.

Esteitä ja aitoja ylitettävänä

Nähdäkseni suurimmat esteet nettiäänestämiseen ovat ilmeisesti jo itse äänestämiseen liittyvissä oletuksissa. Olen esimerkiksi yrittänyt saada selville kaupunkikorttia vaaleissa ehdottaneelta Veli-Matti Laitiselta miten henkilökortin väärin käyttö estetään. Tarjotaanko esimerkiksi äänen vaihtomahdollisuutta?

Yleisesti äänen vaihtamista ei ole pidetty vaihtoehtona. Kuuluuko siitä kiitos kenties Lorrie Faith Cranorille? Hän on määrittänyt äänestyksen todenperäisyyden niin että ääntä ei voi muuntaa äänioikeutetun annettua äänensä ja demokraattisuuden siten että kukin äänioikeutettu voi äänestää vain kerran. sivu 15

Minusta oleellista demokratian kannalta on että jokaiselta lasketaan vain ja ainostaan yksi ääni ja tällöin mikään ei estä äänestämästä useammin jos tuon lasketun äänen todenperäisyys on vahvistettavissa. Väitän olevani asiassa oikeassa. Tiukemmat rajoitteet ovat turhia.

En ole sähköäänestystä vastaan pikemminkin päinvastoin

Äänestysjärjestelmä on kuitenkin toteutettava ehdottomasti oikein. Nähdäkseni asioista päättäjille itselleenkin on yhä epäselvää, millainen oikeanlainen toteutus on. Sähköäänestyksen arvostelijat ovat täysin oikeassa siinä, että nyt esitetyssä muodossaan väärinkäytöksille jää mahdollisuus. Ilmeisesti juuri siksi meille ei ole tyhjentävästi kerrottu miten äänet turvataan ja miten niiden oikeellisuus varmistetaan. Ainoa asia mistä kai on varmuus on se että joillekin äänestyspaikoille ilmestyy koppiin kone, jolla äänet annetaan. Minusta tuo jo tuo vihjaisee että toteutus on yhtä metsässä muutkin viimeaikaiset nettiin liittyvät päätökset. Kai Puolamäki on tehnyt näistä hyvän yhteenvedon.

Miksi meille sitten yritetään syöttää näitä toimimatto ratkaisuja? Kysymys on selvästikin siitä ettei netin luonnetta ymmärretä. Päättäjinä on liian vähän J.J. Kasveja, joilla on hajua siitä missä mennään. Nettiin liittyviin päätöksiin yritetään väen väkisin soveltaa perinteisiä menetelmiä.

Käytetään esimerkkinä koneen raahaamista äänestyskoppiin. Ihmisille halutaan luoda turvattu paikka äänestää, paikka jonne pääsy valvottu. Sen sijaan tulisi ymmärtää että ihmisille pitäisi antaa mahdollisuus äänestää kaiken aikaa kaikkialla, kun siihen on kerran mahdollisuus. Ennen kuin joku ehtii sanomaan etteihän tuo ole turvallista, minun on todettava että nyt vaaditaan netin erilaisuuden ymmärtämistä. Jos voit äänestää kaiken aikaa kaikkialla siis vaikka kännykällä vaihtaen ääntä niin monta kertaa äänestyksen aikana kuin haluat, mistä kukaan voi tietää milloin todella äänestät? Sen sijaan kun menet kerran äänestyskoppiin kaikille on selvää missä pitää vakoilla. Kumpikohan oikeasti on turvallisempaa, jos äänestystieto lopulta siirretään kuitenkin saman netin yli?

Mitä sitten on tehty?

Kai paljonkin kun on voitu päättää, että 2008 kunnallisvaaleissa kokeillaan sähköistä äänestystä. Minulle on kuitenkin jäänyt täysin epäselväksi kaikki kokeiluun liittyvät yksityiskohdat. En ole löytänyt selvää faktaa siitä, miten se toteutetaan niin että Oikeusministeriön muistiossa esitetyt tavoitteet toteutuvat. Esimerkiksi se miten voidaan täydellisesti varmistua siitä, että sähköinen vaaliuurna on suojattu siten, ettei kukaan ulkopuolinen taho voi muuttaa uurnassa olevia ääniä ja ettei sen sisällöstä voisi saada tietoja ennen kuin vaalitoimitus on vaalipäivänä klo 20 päättynyt. Kansalaisena haluaisin varmasti ymmärtää yksinkertaisesti selitettynä miten juuri minä voi varmistua edellisestä. Pitääkö minun luottaa koneisiin ihmisiin vai molempiin?

Jotain on jo tehty

Tiedän että kovasti äänestyskoneita koetettu saada meillekin. Viimeisin hallituksen esitys aiheesta on luettavissa netissäkin. Jokainen tekstin läpi kahlannut huomaa että Sähköäänestys-FAQ:ssa on esitetty epäkohtia, joita esitys ei ratkaise millään tavoin.
Niitä ei voi ohittaa olan kohautuksella. Valitettava tosia asia on että 2000-luvun alussa käynnistetty vaalitietojärjestelmä hanke on teknisessä umpikujassa, josta ei ole kunniallista ulos pääsyä ilman asioiden uudelleen tarkastelua. Äänten laskenta nopeuden ja äänestyskoppien kanssa näprääminen on naurettavaa, kun äänestyksen suurimmat turvallisuus ongelmat ovat yhä ratkaisematta.