Kyllä kansa luottaa

Viimeksi kaipasin keskustelua, sain mitä halusin. 10.8. ilmestyneessä Sunnuntaisuomalaisessa kyseltiin kansalaisilta luottavatko he sähköiseen äänestykseen. Tulos oli karua luettavaa. Kyselyn mukaan 77% luottaa koneisiin. Tämä ei sinällään ole yllättävää, vaan huolestuttavaa. Teknisestä näkökulmasta käynnistyvä äänestyskokeilu on vähintäänkin epäilyttävä, mikä käy ilmi myös artikkelista vaalijohtajan päinvastaisista vakuutteluista huolimatta. Ilmeisesti kuitenkaan epäilys ei ole saavuttanut kansalaisia.

Miten käy sähköisen äänestämisen tulevaisuudessa, jos tässä kokeilussa tyritään? Meneekö ihmisiltä täydellisesti luottamuskoneilla äänestämiseen?
Ainekset katastrofiin ovat valmiina. Lehden mukaan jopa järjestelmän auditoijaryhmän puheenjohtaja Juhani Karhumäki avoimesti korostaa, että auditointi tehtiin vain kokeilua varten. Valtiollisiin vaaleihin professori ei nykyisenlaisena kelpuuttaisi. (Tätä kohtaa ei nettiartikkelissa ole.)

Ilmeisesti kansalaiset voisivat katsoa Hacking democracyn. Ei siksi etteikö sähköinen äänestäminen voisi olla turvallista vaan siksi että ymmärtäisivät, miksi äänestysjärjestelmän on oltava läpinäkyvä ja ymmärrettävä. Itsessään äänet sisältävän muistikortin hakkeronti ei ole sen kummoisempi toimenpide kuin uurnaan menevien äänien vaihtaminen toisiin.

Sähköäänestys-FAQ päivitetty

EFFI on päivittänyt FAQ:ta, mutta lopputulos on edelleen valitettavan sekava. Käsittääkseni FAQ:ssa pitäisi olla usein esitettyjä kysymyksiä vastauksineen selkeästi esitettynä. Tähän sähköäänestys-FAQ kai pyrkii. Valitettavasti sisältö on vähän turhan valikoitunutta ja tarkoitushakuista. Monessa tapauksessa vieläpä epämääräistä eli monellakin tavalla samanlaista kuin oikeusministeriön sähköisen äänestämisen kokeilua esittelevät sivut, joiden vajavaista sisältöä EFFI on arvostellut.

Esimerkiksi kohta "Mikä äänestäjien painostuskohta?" ohittaa nykytilanteen kokonaan. Nykyisin äänestys salaisuus perustuu pelkkää luottamukseen. Minikameroiden uhkasta ei puhuminen ei kai käy, koska ainoa keino niiltä suojautumiseen on äänen vaihtamisen mahdollistaminen (viron parjatun systeemin tapaan). Kohdassa ei myöskään puututa tekijään, joka mahdollistaa painostamisen, eli ulkopuolisen mahdollisuuteen yhdistää ääni henkilöön. FAQ:ssa kuitenkin puututaan kärkkäästi olosuhteisiin joissa painostus voisi mukamas tapahtua. Mikä on mielestäni täysin toisarvoista, mutta ilmeistä kun halutaan vakuuttaa että paperivarmistus on ainoa oikea keino varmistaa tulos eihän silloin voi nykyjärjestelmää kyseenalaistaa. Samalla jarrutetaan tosin aika vahvasti kehitystä.
Nimittäin FAQ:ssa kummittelee edelleen lause "Äänestäjän henkilöllisyys ei saa olla yhdistettävissä ääneen" kun siellä pitäisi lukea "Vain äänestäjä itse saa pystyä tunnistamaan oman äänensä" . Jälkimmäinen mahdollistaa äänten seurannan laskentaan asti.

Näillä eväillä nettiäänestämistä keskustelu pitäisi viedä eteenpäin. FAQ sisältää edelleen myös mainintoja vilkkaista keskusteluista, joita käydään, vaikka tosiasiassa keskustelu on tauonnut. Molemmat osapuolet ovat kaivautuneet bunkkereihinsa.

EFFI syynäsi auditoijien raportin

Odotetusti EFFI otti myös kantaa auditointiin. Lausunto oli tiukka sanainen. Mielenkiintoista on, että auditointiraportista löytyy EFFIn muukaan myös selvä äänestyssalaisuuden rikkoja kohta.
Itseäni ei niinkään huolestuta äänien jäljitettävyys jälkikäteen vaan jäljittämisen helppous. Jos uurnan kopiota säilyttää organisaatio, joka säilyttää kopioita salausavaimista, on jotain pielessä.
Siksi EFFIn suositus, pidättäytyä äänestämästä koneella, on todella paikallaan.

Mitä tulee korjauksiin ja niiden auditointiin, niin eipä siihen taida aika riittää. Joten näyttää siltä että auditointi onkin ollut pelkkää teatteria.

Auditoijien raportti lukiessa ei voi kuin ihmetellä

Raportti paljastaa järjestelmästä aivan alkeellisia ratkaisuja, joita ei ole ilmeisesti ajateltu juuri ollenkaan, jopa minä olen pystynyt ennakoimaan omassa visiossani nuo ongelmat.

Raportissa törmää jatkuvasti epäkohtiin joita ei luulisi tuollaisessa järjestelmässä olevan lainkaan, kuten esim. äänestäjällä luulisi olevan jonkinlainen mahdollisuus 'nähdä' menikö ääni uurnaan, laskenta on aina yksinkertaisinta tarkastaa laskettamalla äänet uudelleen toisilla laskijoilla, äänien sekoittaminen luotettavasti ennen laskentaa jne.

Kriittisiksi luokiteltuja ongelmia oli kuitenkin aika vähän ja kokeilun pysäyttäväksi auditoijat eivät olleet uskaltaneet luokitella yhtään! Se hieman yllätti, kun katsoi sitä mikä oli vialla. Ratkaisuksi tarjottiin lisää asiantuntijoita organisaatioon, mikä näin järjellä ajatellen tuntuu naurettavalta. Minusta huijauksen mahdollisuus äänen antamisen jälkeen olisi pystyttävä minimoimaan ihan teknisillä ratkaisuilla, ihmiset tekevät virheitä.


Miksi tehdä virhealtis järjestelmä, jos virheiden syntyminen on mahdollista vältää toteutuksella?

Sähköisien äänestysjärjestelmän auditointi on päättynyt

Raportti kuitenkin selvästi toteaa että järjestelmä on luotettava vain, jos kaikki toimijat noudattavat annettuja pelisääntöjä. Käytännössä edellinen merkitsee sitä että tutkittu koodi näytti tekevän sitä mitä sen pitikin. Edellistä mielenkiintoisempaa onkin että raportti puuttuu myös kovalla kädellä äänestystapahtumaan ja äänestyksen toteutukseen(, mitä auditoijilta ei kai oltu pyydetty). EFFI ottikin jo taas kantaa äänestyksen toteutukseen. Digitoday uutisoi auditoijien vaatimuksesta kahdentaa äänten laskenta, mikä nyt on tietysti vähimmäisvaatimus vaatimus tällaisessa järjestelmässä.

Äänestyksen toteutus pysyy edelleen piilossa

EFFI on pyytänyt lisää tarkempia dokumentteja äänestysjärjestelmästä, mutta ei ole niitä saanut. Oikeusministeriö ei ilmeisesti halua kertoa meille mitä koodia äänestyskopin koneissa pyöritetään eikä edes oikeastaan miten se toimii. (Toinen vielä pelottavampi mahdollisuus on ettei siellä edes tiedetä miten se toimii.)

Näin ulkopuolisen näkökulmasta erikoinen suhtautumistapa ministeriöltä pyyntöön johon suostuminen voisi vahvistaa merkittävästi järjestelmän uskottavuutta. Oman käsitykseni mukaan blogin kirjoittaja Antti Vähä-Sipilä ei ole edes sähköisen äänestyksen vastusta vaan rehellinen asiantuntija, joka on huolissaan sähköäänestys kokeilun toteutuksesta.

Kokeilun toteutus ratkaisee miten ihmiset tulevat suhtautumaan sähköäänestykseen tulevaisuudessa. Nykyisellään se ei tule lisäämään luottamusta, jos asiantuntijoillekaan ei anneta mahdollisuutta tehdä objektiivista arviota järjestelmästä. Järjestelmähän voi olla täysin luotettavakin, mutta mistä sen tietää.

Nähdäkseni oikeusministeriö on ratkaisuillaan jo kampittamassa nettiäänestämisenkin tulevaisuutta. Ilman avointa keskustelua toteutusratkaisuista nettiäänestämisestä ei voi saada turvallista.

Sähköäänestys ylitti ylen iltauutisten uutiskynnyksen

Mitään kovin rakentavaa illan uutisissa ei ollut otsikkoa lukuun ottamatta. On selvää että monet asiantuntijat ovat huolissaan nykyisestä toteutustavasta. Erityisesti tällöin puhutaan äänestysohjelmiston ja äänestämisen läpi näkyvyydestä on . Eli siitä miten äänestäjä voi varmistua äänestyksen oikeellisuudesta ja luotettavuudesta. Näitä asioitahan ei ole juuri lainkaan huomioitu äänestyksen toteutuksessa. Ratkaisuksi tarjottua kolmansien osapuolien auditointia, mikä ei mitenkään ratkaise perusongelmaa. Äänestäjä ei voi mitenkään varmistua ohjelman toiminnasta eikä äänensä perille menosta.

Edelliseen asiaan ei uutisissa puututtu juuri mitenkään. Ei edes selkeällä esimerkillä miten meillä on toimittu väärin ja miten olisi pitänyt toimia. Luulen että haastatellut olivat asioista toimittajalle kertoneet laajemminkin kuin pelkän paperitulosteen puuttumisen maininnan muodossa. Paperitulostehan on se yksinkertaisin ja ymmärrettävin varmistus ratkaisu koneäänestyksessä.

Mielenkiintoista uutisessa oli maininta kansalaisjärjestöistä nimeämättä itse järjestöä. Turhinta antia kai oli kansalaisten haastattelut, sillä he tuskin tietävät järjestelmän toteutuksesta vielä mitään.